Hei kaikki,

jotka eksyvät tähän blogiin jotakin kautta. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! 
Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista
aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiini kirjoittaa. 

Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja
siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, 
pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista
(tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa kerran aikaisemminkin
pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.

Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen
virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä, etc. tulevat siis vilisemään
teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blogi kehittyy. Varmuudella voin
sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana. 

Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa
perheessä. Silloin tällöin, kun perhe yllättäen tarvitsee lapsille hoitajaa. Eräs tietty perhe on ollut
mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat todella hyvää palkkaa lastenhoidosta.
Mulla ei ole mitään lempihoitolapsia, pidän kaikista yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaisee,
mihin perheeseen menee mieluiten. (Hui, kun kuulostan kovin ahneelta ja itsekkäältä!)

Tällä mun ns. suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat kouluikäisiä (2. ja 5.lk).
Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti
on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka
auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän
kanssa sairaalaan. Ja näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua
babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Alustavasti sovimme, että muutan
ensi kuun alussa. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden
välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.

Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin
kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja,
joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä
ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijoittuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä
teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoituksen! Jää ihmeessä seuraamaan Nannyn seikkailuja.

Terveisin,
Miss Nanny